HS:n toimittaja pyysi kommenttejani artikkeliin “Viisi surkeinta treeniliikettä” (linkki).
Sanoin toimittajalle jo heti aluksi, että lähtökohta on hankala, koska mikään treeniliike ei itsessään ole huono, vaarallinen tai turha, vaan liikkeen sopivuus riippuu kuntoilijan tavoitteista, tarpeista, lähtötasosta ja toiveista.
Sanoin myös, että: “Otsikkoa pitää miettiä toimituksen kanssa tarkoin. En voi hyväksyä kommenttejani artikkeliin jonka otsikko on mustavalkoinen ”Viisi surkeinta treeniliikettä” tms., koska se on päinvastainen ydinviestini kanssa.”
Tästä huolimatta HS:n sivuilla otsikkona on: “Asiantuntijat listaavat viisi turhinta treeniliikettä.”
Myös ingressi “Kaksi asiantuntijaa kertoo, mitkä tutut liikkeet he heittäisivät romukoppaan ja mitä he suosittelisivat niiden tilalle.”, johtaa harhaan, koska emme ole Henri Hännisen kanssa todenneet minkään liikkeen joutavan romukoppaan.
Pyysimme Hännisen kanssa korjauksia otsikkoon, ingressiin sekä muutamaan muuhun kohtaan, jotka mielestämme johdattavat lukijaa harhaan. Kommunikointi toimittajan kanssa on ollut asiallista ja toivottavasti artikkelia korjataan pian. Otsikointihan ei ole artikkelin kirjoittaneen toimittajan vastuulla.
Yhteenvetona, treeniliikkeet ovat kuin työkalupakin työkaluja, joita pitää osata käyttää oikeassa tilanteessa ja oikeaan aikaan. Mikään treeniliike ei itsessään ole huono, vaarallinen tai turha, vaan liikkeen sopivuus riippuu kuntoilijan tavoitteista, tarpeista, lähtötasosta ja toiveista.
Petri Jalanko 